Teksti: Sanni Kosunen
Osallistuin kesällä 2017 Lions Clubin järjestämään nuorisovaihtoon Virginian osavaltiossa USA:ssa. Kesävaihto kesti noin kuukauden, joista kaksi ensimmäistä viikkoa vietimme omissa isäntäperheissä ja toiset kaksi kansainvälisellä leirillä, jonka aikana saimme tietoa niin yhdysvalloista kuin muiden maiden kulttuureista.
Jo vaihdon kahden ensimmäisen viikon aikana huomasin englannin kielen puhumis rohkeuteni kasvaneen huomattavasti, eikä lauseita tarvinnut miettiä enää päässä etukäteen. Koska host perheessäni oli myös puolalainen nuorisovaihtoon osallistuva henkilö, tuli kieltä puhuttua käytännössä koko ajan.
Vaikka kielitaidon kehittyminen oli iso plussa, se ei kuitenkaan ollut matkan paras anti. Kansainvälisellä leirillä oli 26 nuorta 16 eri maasta. Jo muutaman ensimmäisen päivän aikana aikaisemmat pelkoni ison ryhmän tuomasta paineesta ja kavereiden saannista häipyivät. Yllätin itsenikin sillä, miten nopeasti itse olin aloittamassa keskusteluja täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, mitä suomessa ei tule tehtyä lähes lainkaan. Onnistuin ystävystymään 26 ihmisen kanssa enkä edes omalla kielelläni.
Matkaan sisältyi Parade of Nations -esitelmät, joissa jokainen piti informatiivisen esitelmän omasta maastaan valitsemistaan näkökulmista. Tätä esitelmää tehdessä ja muiden esitelmiä kuunnellessa tajusin miten turvallinen ja vakaa maa Suomi todellisuudessa onkaan. Eri maiden esitelmät antoivat minulle aivan uuden henkilökohtaisen näkökulman eri maiden, esimerkiksi Israelin ja Turkin poliittisiin tilanteisiin. Matkan yhtenä isona plussana pidän sitä, että kaikki ennakko-odotukset ja stereotypiat eri maista ja heidän kansalaisistaan katosivat. Nykyään jotain maata ajatellessani voin ajatella sieltä tulevia ihmisiä ja heidän kulttuuriaan ja tapojaan median antaman kuvan sijaan.
Isäntäperheajan aikana opin amerikkalaisten jokapäiväisestä elämästä ja tavoista. Leirin aikana puolestaan ohjaajien iso tavoite oli tutustuttaa meidät Amerikan historiaan ja kulttuuriin. Kiersimme monia eri museoita kuullen tarinoita niin Amerikan löytämisestä, alkuperäisväestöstä kuin itsenäistymisestäkin. Kaikkia näitä asioita oli aikaisemmin lukenut oppikirjoista, mutta olla itse paikalla kuuluisan Pocahontasin kylässä tai seisoa sillä paikalla, jossa Amerikka julistautui itsenäiseksi oli aivan eri asia. Amerikkalaiset olivat erittäin ylpeitä omasta kulttuuristaan, ja siksi opimmekin siitä niin paljon.
Matkan paras asia oli ehdottomasti mukana olleet ihmiset, joiden kanssa pystyi kokemaan ja oppimaan niin paljon uusia asioita ja joihin olen yhteydessä vieläkin päivittäin.
Sanni Kosunen 16A