Teksti ja kuvat: Mona af Forselles
Moikka! Olen toisen vuoden opiskelija Mona Märskystä. Elokuussa koulun alkaessa perusrutiinit alkoivat. Aikainen herätys, kassi täpötäyteen pakattuna treenikamoja ja koulukirjoja. Nopeasti lähimmälle juna-asemalle ja K-junalla kohti Pasilaa. Edessä olisi aamutreenit ja niiden jälkeen muutama tunti koulussa. Rutiineihin palaaminen tuntui hyvältä, mutta aina välillä on kiva kokeilla jotain erilaista. Ensimmäisen jakson jatkoin aiemmalla kaavalla, mutta käynnissä oleva toinen jakso tulisi olemaan aivan erilainen.
Sunnuntaiaamuna koneeni laskeutui lähimmälle lentokentälle Ivaloon ja nyt olen ollut muutaman päivän täällä Utsjoella. Tulin siis jaksovaihtoon Utsjoelle. Selittäessäni lähtöäni kavereilleni, sukulaisilleni ja koulussa, sain todella paljon ihmettelyä ja miksi-kysymyksiä osakseni. Voisin vastata tähän helposti: ”miksi ei”. Täällä ei ole urheilulukiota tai aamutreenejä, mutta urheilumahdollisuuksia ja hienoa maastoa löytyy kuitenkin. Kaverini Isa asuu väliaikaisesti Utsjoella ja houkutteli minut tänne vaihtoon. Hänen avullaan vaihdon suunnittelu sujui helposti ja tänne on muutenkin helppo tulla vaihtoon.
Ensivaikutelma on todella hyvä. Saan kokeilla itsenäistä elämää ja kokea pitkästä aikaa kunnon talven (tällä viikolla on luvattu lunta!). Lukujärjestykseni vaikuttaa sopivan rennolta ja parasta on, ettei mikään kurssi mene ”hukkaan” toisinkuin ulkomailla vaihdossa ollessa menisi. Ehtii urheilemaan, hengailemaan uusien kavereiden kanssa ja kokemaan uutta. Hyppytunteja on paljon, mutta se ei haittaa, sillä asun asuntolassa tyttöjen puolella, josta pääse sisäkautta lukion tiloihin. Opiskelu täällä on todella erilaista, sillä kursseilla on ehkä kahdesta kahdeksaan oppilasta. Koko lukiossa on yli puolet vähemmät oppilaita kuin RO-ryhmässäni Märskyssä, haha! Käytävillä on kuitenkin vilskettä, sillä ylä- ja ala-aste ovat samoissa tiloissa.
Olen käynyt Lapissa vain kerran ja silloinkin oli kesä. Siitä on muutama vuosi ja käväisimme aika pikaisesti käsivarressa, emmekä tulleet sen kummemmin tänne päälaelle. Onhan tämä pieni paikka, mutta ei sentään ihan autiomaata kuitenkaan. Lukioltamme Pohjoiseen lähtiessä tulee nopeasti vastaan ”keskusta”. Keskustassa on siis marketti Uulan säästö (jota kutsumme Uulan ryöstöksi), kahvila Giisa, yksi leirintäalue, ravintola/baari Rastigaisas ja no siinä se melkein taisi ollakin. Lukion yhteydestä löytyy urheilumahdollisuudet (uimahalli, kuntosali, pieni tekonurmikenttä…) ja kirjasto. En kuitenkaan usko, että jäisin tässä seitsemän viikon aikana kaipaamaan lisää, vaikkakin olen asunut koko elämäni puolen tunnin matkan päässä Helsingin keskustasta.
Muutama päivä ja uusien kokemuksien listalle voisi jo lisätä vaikka mitä. Muutaman mainitakseni: Olen…
– juossut Suomen puolelta Norjaan ja takaisin.
– kuullut puhuttavan saamea ja opiskellut sitä itse.
– nähnyt poron ja ihmisen saamelaislakki päässä.
– ollut tunnilla, jossa on lisäkseni yksi opiskelija ja opettaja.
– maksanut kahvipaketista kuusi euroa.
– moikannut kaikkia lenkillä vastaantulevia ihmisiä.
– hakenut uimahallin pukukaapin avaimet kassapöydältä nimilapullani vahvistettuna.
– asunut asuntolassa kahden muun opiskelijatytön kanssa.
– lentänyt suomen sisällä ja vielä kahden jättimatkalaukun kanssa.
– ollut liikuntatunnilla, jota opiskelija pitää.
– elänyt päivän niin ettei ole kertaakaan kiire (parasta!).
Oaidnaleapmái! (=Näkemiin!)
Terveisin Mona af Forselles