Susanne Ahlbäck opettaa Märskyssä tällä hetkellä ruotsin kieltä, hänellä on oma ro-ryhmä ja pätevyys terveystiedon opettamiseen. Hän on opettanut peruskoulussa ja lukiossa nyt yhteensä jo 10 vuotta, eli kokemusta opettamisesta ja opettajan työstä on runsaasti. Tutustutaan Susannen arkeen hieman tarkemmin.
Työpäivään valmistautuminen
Susannen valmistautuminen työpäivään riippuu suuresti siitä, mihin aikaan työpäivä alkaa.
Susanne valmistelee usein maanantaiaamun työpäivää jo sunnuntai-iltana, sillä opetus alkaa klo 8.15. “Katson kurssien aiheet ja teen karkeat tuntisuunnitelmat, jotta suunnilleen tiedän aiheen sekä sen, missä mennään.” Sunnuntaisin Susanne myös tarkistaa Wilma-viesteistä mahdolliset akuutit asiat.
Jos työpäivä alkaa myöhemmin, aamulla ehtii käydä vaikka uimassa. Ennen työpäivää Susanne myös antaa lemmikkiliskolleen vettä, syö aamupalaa ja juo aamukahvit usein koululla.
Mikä työllistää Susannea opetuksen lisäksi?
Vaikka jaksossa olisikin vain kolme kurssia, ovat Susannen työpäivät kestävät kuitenkin lähes poikkeuksetta aamukahdeksasta neljään. “Harvoin opiskelijat ymmärtävätkään, miten paljon yhden kurssin pitäminen työllistää oppituntien pitämisen lisäksi.”
Susanne saa viikon aikana kymmeniä Wilma-viestejä, jotka tuovat lisää työtä arkeen. Oppilailta tulevat viestit koskevat usein erityisjärjestelyjä, kuten lisäaikaa palautettaviin tehtäviin, poissaoloja korvaavia tehtäviä ja kokeiden erityisjärjestelyitä. Susanne tiedostaa, että helpottaakseen työnsä määrää hän voisi olla tiukempi ja kieltäytyä useammin erityisjärjestelyistä. Wilma-viestien lisäksi työhön kuuluu kokouksia, kuten opettajakokoukset, oppilasasioihin liittyvät kokoukset sekä ro-kokoukset ja -tuokiot. Hän kuuluu myös digikehittäjä-tiimiin, joka tuo opettajan opetusvelvollisuuden ulkopuolella olevia työtehtäviä.
Susannelle ruotsi on helppoa, ja se on hänelle vahva kieli, joten kyseisillä kursseilla tapahtuva arviointi ja töiden korjaus menevät suhteellisen nopeasti. Hän kuitenkin toteaa seuraavasti: “Esimerkiksi terveystiedon syvälle menevissä töissä ja teksteissä tarvitsee enemmän syvää lukutaitoa, joka sitten totta kai työllistää enemmän.”
Susanne pyrkii siihen, ettei tekisi töitä työaikojen ulkopuolella. Kuitenkin ro-ryhmäläisiltä tulee WhatsApp-viestejä milloin sattuu, myös työaikojen ulkopuolella. “Jos työtä kasaantuu, on silloin vain tehtävä työasioita.” Hän pystyy yleensä korvaamaan ylityötunnit aloittamalla toisena päivänä hieman myöhemmin.
Susannella on kolme lasta, ja hän toteaa, että he vievät suuren osan hänen vapaa-ajastaan. Hänen onnistuessaan löytämään itselleen aikaa hän tykkää esimerkiksi käydä vaeltamassa sekä metsässä että muissa normaalista poikkeavista ympäristöistä. Urheilu on muutenkin suuressa osassa Susannen elämää, sillä hän harrastaa myös painonnostoa, joogaa ja toimii fysiikkavalmentajana poikansa jalkapallojoukkueessa. Valkotaulun edessä opettamisen lisäksi hänen tulee siis vietettyä aikaa myös jalkapallokentän laidalla.
Miten rentoudut työn ulkopuolella?
Jo edellä mainittu patikoiminen on Susannen mielestä parasta. “Laittaa puhelimen kiinni ja lähtee 20 kilon rinkan kanssa kävelemään, niin siinä ei pysty hirveästi ajattelemaan muuta kuin pakaralihaksia.” Susanne mainitsee myös joogaamisen ja avantouinnin olevan hyviä tapoja viedä ajatuksia muualle, sillä niissä hetkissä täytyy olla voimakkaasti läsnä.
Maanantaisin pitkän ja uuvuttavan päivän jälkeen on Susannen mielestä myös parasta mennä heti töistä treenille.
Mikä on opettajan työssä parasta?
“Opiskelijat tietenkin.” Urheilulukion luonne ja opiskelijat ovat Susannen mieleen. Märskyssä opiskelijat ovat samanhenkisiä ja heillä on hyvä mentaliteetti. He asettavat tavoitteita ja pääsääntöisesti pitävät niistä kiinni. Märskyssä pääsee tekemään sitä ydintyötä, eli opettamista, ei kasvattamista, kuten esimerkiksi aiemmin peruskoulussa. Vaikka toki lukiossakin opiskelijoita kasvatetaan, kuitenkin vastuu “kasvamisesta” on enemmän opiskelijalla itsellään. Susannen mielestä lomat ovat myös hyvä plussa opettajan työssä.
Mikä opettajan työssä on kuormittavinta?
“Kun joka päivä menee 30 opiskelijan eteen, se on aika iso stressitekijä elämässä.” Kokemuksen ja iän myötä Susanne on oppinut olemaan enemmän välittämättä nuorten kommenteista, vaikka nuoret osaavat olla suorasanaisia. Susanne toivoo, että pystyy välittämään hyvää mieltä, vahvaa itsetuntoa ja oman arvon tajuamista myös ulospäin.
Teksti: Mikael Hakarauta, Sara Loikas, Saana Heikkilä ja Sanni Lahtinen