Nuoren urheilijan puheenvuoro: Pelko pois päiväjärjestyksestä

Nuorena urheilijana mietin paljon valmentajan ja valmennettavan välistä suhdetta ja sitä, miten suhteen laatu vaikuttaa urheilija treeni- ja kilpailutuloksiin. Epäterveen valmennussuhteen kokemana olen sitä mieltä, että valmentajien pitäisi valmentaa positiivisuuden, kannustamisen ja ilon avulla eikä niinkään pelon, painostuksen ja ilkeiden kommenttien avulla. 

Vääränlainen ilmapiiri treeneissä ja se, millaista tunnetta valmentaja antaa ulospäin, vaikuttavat joidenkin urheilijoiden kohdalla paljonkin siihen, haluaako nuori treenata vai ei. Kenen mielestä se, että urheilija harjoittelee päivästä toiseen negatiivisessa ja painostavassa ympäristössä, on paras ratkaisu tämän urheilu-uran kannalta? Kehtaisin jopa sanoa, että ei kenenkään kannalta. Rakkaat valmentajat: asia, jonka haluaisin sanoa teille, on, että ajatelkaa vilpittömästi urheilijanne parasta. Tarkoitan myös sitä, että jos teidän itse oikeaksi kokemanne valmennustyyli ei toimi tietyn urheilijan kohdalla, muuttakaa toimintaanne sen henkilön kohdalla ja keskustelkaa, jotta asia parantuu. Älkää yrittäkö tunkea erilaisia ihmisiä samaan muottiin ja ajatelko, että ne, jotka eivät kestä sitä, eivät voi päästä huipulle. 

Joillekin urheilijoille todella saattaa toimia pelolla ja kurilla toimiva valmennus, mutta omalla kohdallani se ei ollut se oikea, mutta vaihtoehtoa sille ei annettu eikä keskusteluyhteys ollut sellainen, että asiasta olisi voinut mitään sanoa. Pahimmillaan itselle vääränlaisessa ympäristössä harjoittelu voi johtaa jopa kokonaan motivaation loppumiseen ja lajin harrastamisen lopettamiseen. Te kaikki, joilla on tällä hetkellä tilanne, jossa valmennus ei toimi, puhukaa asiasta. Jokainen ansaitsee saada sellaista kohtelua, joka arvostaa ja on reilua kaikille.

Nimerkki Nuori Urheilija

Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments