Olen Mikko Lemponen, 17 vuotta, ja asun Italiassa talvisin, koska treenaan kansainvälisen alppihiihtotiimin kanssa. Olen asunut Italiassa jo vuoden ja olen huomannut paljon eroja sekä koulunkäynnissä että kulttuurissa Suomen ja Italian välillä.
Koulunkäynti on erilaista Italiassa kuin Suomessa. Varsinkin opetus on hyvin erilaista. Italialaiset opettajat puhuvat italialaisten tapaan paljon, ja itsenäistä opiskelua ei ole paljoakaan. Oppitunnit ovat varsin meluisia. Kotiläksyjä tulee siis enemmän, koska oppitunnit on painotettu opetukseen. Oppilaat osallistuvat opetukseen suullisesti enemmän kuin Suomessa. Minä käytän tunnit yleensä itsenäiseen opiskeluun, koska suoritan Mäkelänrinteen lukion kursseja etänä, kun olen Italiassa.
Eniten minua on hämmästyttänyt englannin kielen taitojen vähäisyys niin opettajilla kuin myös oppilailla. Nuorista noin 80 % ei puhu sujuvaa englantia, ja ne, jotka puhuvat, ovat käyneet kansainvälistä koulua lapsena tai ovat olleet jonkin sortin kursseilla. Opettajien englantikin on vaihtelevaa, joten pääasiassa kommunikoiminen tapahtuu italiaksi.
Kouluruoka on minun mielestäni paras asia Italian koulussa. Meillä lounaana on erilaisia pastoja. Pastan lisäksi voi olla juustoja ja erilaisia leikkeleitä kuten salamia ja kinkkua. Lounas syödään vielä melko kohtuulliseen aikaan eli noin klo 13.00, mutta päivällinen on illalla noin klo 20.00. Päivällisellä on usein lihaa tai kalaa. Minun kavereiden perheet saattavat nauttia päivällisen jopa klo 21:00 illalla.
Meidän tämänhetkinen tiimi koostuu kahdeksasta nuoresta, joiden iät on 17 – 19 vuotta. Meillä on tosi kansainvälinen tiimi, joka koostuu neljästä italialaisesta, kahdesta kroatialaisesta, yhdestä uusiseelantilaisesta ja totta kai minusta. Toisin kuin koululla meidän pääkielemme on englanti. Italialaiset laskijat ovat ainoita, joiden kanssa puhumme välillä italiaa, mutta suurimman osan ajasta puhumme englantia. Olen tosi tyytyväinen meidän tiimiimme, koska olemme kaikki kunnianhimoisia nuoria, joilla on tavoitteet korkealla. Treenit ovat todella kilpailullisia, ja tämän kautta me puskemme toisiamme eteenpäin. Me matkustamme paljon ja suurimman osan ajasta me olemme asian ytimessä eli treenaamassa. Kaikki hyvät treeni- sekä kisapaikat ovat lähellä meidän “base campia” Tarvisiota, mikä on hyvä asia. On myös hyvä treenata monipuolisesti erilaisissa olosuhteissa, jotta on paljon erilaisia ärsykkeitä, jotka kehittävät. Pitää laskea pehmeää/kovaa lunta, jäätä, jyrkkiä/loivia rinteitä yms.
Tässä on esimerkkipäivä meidän Val Senales leiriltä:
5:30 Herätys
5:40 Aamulenkki
6:00 Aamupala
6:30 Pakut lähtevät.
7:45 Vuoren yläasemalla lämmittely treeniä varten
8:00-11:30 Treeniä
Jäätikköleirillä me yleensä keskitymme tekniikan hiomiseen kisakautta varten, mutta teemme myös treenit fyysisesti rankasti, joten laskumäärät ovat normaalia korkeammat.
12:00 Pakut lähtevät hotellille.
12:30 Lounas
13:00-15:00 Päiväuni
15:00-16:00 Huollan sukset seuraavaa päivää varten.
16:00-18:00 Kuivatreeni (jotain ylläpitävää ja seuraavaan päivään valmistavaa treeniä)
19:00 Illallinen
20:00-21:00 Videoanalyysia
22:00 Nukkumaan
Kokonaisuudessaan olen oppinut paljon ajastani Italiassa. Olen parantanut kielitaitoani todella paljon. Puhun nyt suomen lisäksi englantia ja saksaa, ja italian kieli paranee joka päivä, koska se on arkikäytössä. Englannista on tullut minulle suomen rinnalle toinen vahva kieli. Olen myös saanut todella paljon uusia ystäviä ympäri Eurooppaa. Uusien suhteiden luominen ja verkostoituminen Keski-Euroopassa on ollut minun mielestäni yksi parhaista asioista täällä minulle ja minun tulevaisuuttani varten. Lisäksi olen saanut kokemusta eri kulttuureista, maista ja etenkin alppihiihtomaailmasta. Matkustaminen ympäri maailmaa hyvien kavereiden kanssa alppihiihdon eli oman intohimoni parissa on minun omien unelmieni toteutumista.
Teksti ja kuvat: Mikko Lemponen
Hyvä Mikko