Raahaudut sateisena marraskuun aamuna jälleen kerran bussipysäkille. Suuri urheilulaukku hiertää olkapäätäsi, sade kastelee vaatteesi ja kenkäsi, kylmä valtaa koko kehosi. Saavut pysäkille vain huomataksesi, että linja-auto on jälleen mennyt nenäsi edestä ja mietit, onko kaikki todellakin tämän arvoista. Ohikiitävien autojen lämpimissä ohjaamoissa näet tyytyväisiä kasvoja ilman tietoakaan tästä tuntemastasi onnettomasta tilanteesta. Mietit, että olisipa minullakin auto.
Ylläkuvattu tilanne kuulostaa varmasti dramaattiselta, mutta on valitettavasti monen urheilijan arkipäivää. Auto on todistetusti nopeampi ja kätevämpi menopeli kuin julkinen liikenne. Päästöt eivät ole kohtuuttomat, kun harjoituksista tullaan monesti treenikavereiden kanssa yhdessä koululle. Yksinajaessa päästöt ovat tietysti isoja, mutta jos myös mennessä esimerkiksi haet matkan varrelta kaverin kyytiin, on se heti ympäristöystävällisempää.
Suurin hyöty autolla liikkumisessa on matka-aikojen lyheneminen. Tämä vaikuttaa positiivisesti moneen asiaan: aamuisin ei tarvitse herätä niin aikaisin, kaikki turhat odottelut karsiutuvat pois ja kotiinpääsy nopeutuu iltapäivisin. Tämän takia aikaa säästyy levolle, kouluhommien tekemiselle ja vapaa-ajalle. Täten arjen tehokkuus paranee ja turhaa luppoaikaa on muutenkin kiireisessä urheilijan arjessa vähemmän.
Ottaen huomioon nykyisen maailmantilanteen autolla liikkuminen on turvallisempaa kuin julkisella liikenteellä, koska siinä lähikontaktit vähenevät huomattavasti. Yksilö on siis turvassa tartunnoilta, eikä maskitarvetta myöskään ole.
Teksti: Kim Karjalainen, Aleksi Lindgren ja Aamos Grön