Kävimme äidinkielen kurssilaisten kanssa katsomassa Ryhmäteatterissa näytelmän 9 hyvää syytä elää. Näytelmä kertoo nuoresta naisesta, joka on pudonnut yhteiskunnan ulkopuolelle ja jolle jopa kaupassa käyminen tuntuu ylitsepääsemättömältä.
Vaikka elämmekin hyvinvointivaltiossa, ei se tarkoita, että kaikki voivat hyvin. Maassamme on paljon masentuneita, ja itsemurhaluvut ovat korkealla. Itselleni on vaikea astua mielenterveyspotilaan kenkiin, sillä en ole joutunut käymään läpi mitään vastaavaa. Näytelmän myötä voin kuitenkin kuvitella, miltä yhteiskunnan kelkasta putoaminen tuntuu. Näytelmä antoi paljon ajateltavaa ja mietin, kuinka helposti yhteiskunnassa leimataan ihmisiä. Jokainen tulisi kohdata ensisijaisesti ihmisenä eikä koskaan tiedä, mitä toisen elämässä on tapahtunut.
Näyttelijät olivat myös tehneet erinomaista työtä, ja jokaisella roolilla oli mielestäni tärkeä merkitys tarinan kannalta. Vaikka näytelmän aihe olikin vakava, oli esitykseen onnistuttu tuomaan myös huumoria mukaan, mikä oli keventävää. Aika kului näytemässä nopeasti, ja arvostin myös esityksen realistisuutta.
Pidin näytelmästä, ja erityisesti toinen puoliaika oli mielestäni hyvä. Näytelmässä tuli hyvin esille yhteiskuntamme epäkohtia, ja se oli mielestäni loistavasti tehty kannanotto. Samalla se oli myös samaistuttava esitys, sillä näytelmän henkilöillä oli kaikilla erilaisia ongelmia. Se antoi myös muistutusta siitä, että meistä jokainen joutuu kamppailemaan ajoittain, kaikilla on taistelunsa. Mielenterveysongelmat ovat yleinen ja vakava asia, joista puhuminen pitäisi olla normaalia.
Teksti: Aino Sadeniemi, kulttuurikurssilainen