Kävin katsomassa Amos Rexin uuden taidenäyttelyn, joka avattiin elokuun lopussa. Ajan näyttelyn ohi monta kertaa päivässä ratikalla, ja lähes aina sisään on ollut vähintään parin metrin jono ulkona. Nyt satuimme kaverini kanssa kävelemään ohi niin, että jono ei ulottunut ulos asti.Päätimme siis mennä sisään. Alle 30-vuotiaat ja opiskelijat pääsevät näyttelyyn erittäin edullisesti. Olin nähnyt näyttelystä jo etukäteen paljon kuvia, mutta sen vaikuttavuus ja kekseliäisyys ilmeni kunnolla vasta, kun pääsi itse paikalle.
Näyttelystä vastasi TeamLab, jonka kerrottiin olevan Tokiossa toimiva taiteilijaryhmä. Joukkoon mahtuu taiteilijoita, koodareita, tietokoneanimaattoreita, kirjailijoita, arkkitehtejä, matemaatikkoja, graafisia suunnittelijoita… Monipuolisen taiteilijoiden kirjon pystyi aistimaan näyttelyssä. Se oli kekseliäs ja kaiken ikäisille toimiva kokonaisuus, jossa pääsi hauskasti myös itse luomaan taidetta huoneeseen.
Taiteilijaryhmän yhteiseksi tavoitteeksi mainittin ”uudelleenmääritellä todellisuus”, ja siinä he mielestäni todella onnistuivat. Näyttelyssä olisi voinut viettää vaikka kuinka pitkän ajan vain ihastellen seinille piirtyviä eläimiä, kukkia, kasveja, värejä. Pidin myös huoneesta, jossa seinillä aaltoili myrskyisä vesi. Vesi on elementtinä niin voimakas, että sen käyttäminen liikkuvana kuvana seinillä oli erittäin vaikuttavaa. Aallot ovat samaan aikaan sekä rauhoittavia että mysteerisiä, sillä pinnan alta voi paljastua mitä tahansa.
Näyttely vei kaiken kaikkiaan mukanaan johonkin toiseen maailmaan ja todellisuuteen. Kaiken stressin keskellä juuri tässä näyttelyssä vierailu oli erittäin pysäyttävä tapa aloittaa päivä. Ajatukset eivät harhailleet to do -listalla oleviin asioihin, vaan näyttelyssä sai todella vain katsoa ja keskittyä aina uusiin ja vaihtuviin muotoihin.
Teksti ja kuvat: Aino Sadeniemi, kulttuurikurssilainen