Teksti: Airi Nevalainen
Kuvat: Mervi Moisala ja Erika Nenonen
MATKAPÄIVÄKIRJA
28.3.
Aamu starttasi erittäin ajoissa ja koko lentomatka oli hieman sumuinen unihiekasta, jota oli vielä silmissä. Matkasta väsyneenä Lutherin synnyin- ja kuolintalosta ei saanut ihan kaikkea irti.
Oli kuitenkin mielenkiintoista oppia enemmän Lutherista uskonpuhdistuksen ulkopuolella. Hänestä jäi inhimillisempi kuva, kun oppi hänen arkipäivistään ja perheestä. Etenkään kuolinhetkestä tai viimeisistä elinvuosista minulla ei ollut etukäteen mitään tietoa. Eisleben oli kaupunkina suloinen, mutta illalla kun saavuimme Wittenbergiin olin aivan myyty. Ihana kaupunki!
Lähdin matkaan ilman läheisiä kavereita, joka oli hyvä, koska halusin tutustua uusiin ihmisiin. Ensimmäisen päivän aikana kaikki olivat vähän omissa porukoissaan, mutta iltaa kohden tunnelma alkoi rentoutua. Uusista huonekavereista tuli hyvin tuttuja jo tuon illan aikana.
29.3
Rauhallinen herätys oli hyvä aloitus päivälle. Yllätyin iloisesti hostellin aamiaisesta, koska sieltä löytyi myös suolaisia syötäviä. Omat kokemukseni saksalaisten ystävieni luota ovat hyvin makeita aamiaisia. Tällä kertaa ei tarvinnut laittaa suklaalevyjä leivän päälle vaan oli jopa juustoa ja kinkkua.
Luostariin, sittemmin Lutherin kotiin, tutustuminen oli kiintoisaa. Erityisesti mieleen jäi taulu kymmenestä käskystä.
Hullunkuriset yksityiskohdat ja virheet tekivät siitä uniikin. Muuten en kierroksella hirveästi uutta tietoa saanut, koska mahtava yläasteeni opettaja ja jo käyty UE2-kurssi pitivät huolen, että muistin monia asioita. Vaikuttavin kokemus päivältä oli linnankirkkoon tutustuminen.
Siellä yhdistyi katolilaisuus ja luterilaisuus ymmärrettävästi, mutta vaikka sitä oli riisuttu kultauksista ja freskoista, suuret lasimaalaukset loivat upean tunnelman ja valon kirkkoon sisään.
30.3
Päivän vietimme Potsdamin koululla, joka oli erittäin mielenkiintoinen reissu. Oli mielenkiintoista tutustua heidän järjestelmäänsä ja kuulla oppilaiden mietteitä, etenkin koulun asuntoloissa asumisesta.
Toisaalta jäin pohtimaan olisiko järjestelmä minua varten. He tuntuivat olevan koko ajan kiinni koulussa ja urheilussa, joka pyöri ympärillä, ettei omalle ajalle ollut hirveästi aikaa. Itse ainakin kaipaan paikkaa, jossa kumpikaan näistä osa-alueista ole läsnä.
Illalla kokoonnuimme melkein koko porukka yhteiselle illalliselle, joka oli itselleni yksi reissun kohokohtia. Oli hauska huomata kuinka ryhmä oli hitsautunut niin lyhyessä ajassa hyvin yhteen.
31.3
Perjantaista jäi parhaiten mieleen vierailu juutalaisten muistomerkillä ja ryhmäläisten kertomukset kokemuksistaan keskitysleirillä.
Aihe on kiinnostava mutta samalla hyvin vaikea, joten oli kiinnostavaa kuulla toisten mietteitä.
Aamulla tekemämme bussikierros, jossa toimin ohjaajana sujui mukavasti ja oli mukavaa esitellä muille kaupunkia. Ryhmäni jäsenet innostuivat myös kertomaan juttuja, joita he tiesivät entuudestaan, joka toi mukavan lisän kierrokseemme. Muuriin tutustuminen ja sen läheisellä alueella käyskentely olivat mukava lisä päivään.
1.4
Lauantai alkoi Bonhoeffer Hausiin tutustumisella, joka oli itselleni yksi mielenkiintoisimmista kohteista, koska en tiennyt aiheesta mitään.
Mies talolla puhui ehkä vähän vaikeasti, mutta herätti mielenkiintoni, ja kotiin päästyäni luin aiheesta lisää. Asuinalue, jossa talo sijaitsi oli myös hyvin kaunis ja esitteli uuden puolen Berliinistä, johon tunnun ihastuvan joka kerta vähän enemmän.
Vapaa-ajan käytimme viimeisten tuliaisten ja muiden ostosten tekemiseen. Halusin yllättää vanhempani, joten vierailin KaDeWe:n ruokaosastolla. Tavarataloon astuessani minulle tulee aina historiallinen olo ja se muistuttaa siitä, että olen tosiaan suurkaupungissa. Samanlainen vaikutus on muillakin suurilla tavarataloilla Euroopassa. En tiedä mikä se on, mutta jokin niissä viehättää. Ehkä se johtuu siitä, että olen katsonut liikaa Mr Selfridgeä 😉
Matka oli erittäin onnistunut ja toivottavasti ensi vuodellekin järjestyy jotain samantapaista!
