Onnellinen ihminen ei näe varpaitaan katsoessaan alaspäin – kertomus lenkkipolulta
2020-05-13
Juoksun palautusta on jäljellä 10 sekuntia, kun miedon tuulahduksen saattelemana joku kirmaa pururadalla ohitseni. Kunhan hän nyt ei vaan jäisi tielleni. Taisi olla turha toivo. Hänen 25 metriä kestänyt tiukka spurttinsa on loppunut keskelle sitä mäkeä, joka minun, nuoren Märskyssä opiskelevan urheilijan, pitäisi kohta juosta. Ymmärtäisi nyt edes mennä reunaan.Lue lisää…