Matkamuistoja syksyltä: Matka Tallinnaan

TEKSTI JA KUVAT: EMMI, KATRIINA, MARIA JA VEERA

Lähdimme Tallinnaan 19.10. Matka järjestettiin siksi, että olisi mahdollisuus tutustua Viron historiaan. Tarkoituksenamme oli käydä Patarein vankilassa, Kirjailijaliiton talossa sekä katsomassa muita erilaisia kohteita, joilla on jotakin merkitystä Viron historiassa. Kävimme kohteissa, joissa emme ehkä omilla matkoillamme olisi käyneet, ja saimme kattavan kuvan Viron synkästä historiasta. Tutustuimme nimenomaan juuri synkkään puoleen, emme niinkään iloisiin asioihin. Tutustuimme Viron Neuvostoaikaiseen historiaan ja saimme kuulla järkyttäviä tarinoita ja ymmärsimme paremmin, mitä oikeastaan Virossa vielä vähän aikaa sitten  oli tapahtunut.

thumb_Näyttökuva 2016-02-05 kello 0.33.14_1024
Kun saavuimme Viroon, suuntasimme heti takseille, jotka veivät meidät Patarein vankilalle. Vankilan portin edessä meidät jaettiin kahteen porukkaan, jotka kiersivät kohdetta eri reittejä pitkin oppaiden johdolla. Oppaista toinen oli Patarein entinen johtaja, ja hän tiesi kertoa monia mielenkiintoisia ja kirjoittamattomia juttuja vankilassa tapahtuneista asioista ja ihmisistä. Vankila on vanha, minkä vuoksi vankien elinolot olivat karut. Kävimme esimerkiksi vankien makuuhuoneessa, joka oli hyytävän pimeä ja ahdettu täyteen rikkinäisiä kerrossänkyjä. Yleisesti sisätiloissa oli aika kylmä, sillä Patarei on rakennettu pääosin kivestä. Muita mieleenpainuvia paikkoja olivat esimerkiksi ns. punainen huone, jossa toteutettiin kuolemaan tuomittujen tuomiot, ja myös vankien ulkoilualue, joka tarkoitti pikemminkin kapeaa hökkeliä, jossa mahtui juuri ja juuri kävelemään ja näkemään palan taivasta. Patarein vankilan mielenkiintoisuutta lisäsi myös sinne luodut puhuttelevat taideteokset, jotka olivat eri ihmisten tekemiä. Taideteokset eivät  liittyneet pelkästään historiaan, vaan myös nykyajan kysymyksiin. Emme ehtineet kiertää kaikkia paikkoja vankilassa, mikä antaa syyn vierailla kohteessa myös uudenkin kerran.

Kun vankilakierros oli ohi, lähdimme syömään lounasta Kalamajaan. Sen jälkeen kävelimme kauniita katuja pitkin vanhaan kaupunkiin tutustumaan eri kohteisiin. Pysähdyimme monissa mielenkiintoisissa paikoissa matkalla, kuten vanhan kaupungin muureilla.

Muurit olivat mielenkiintoinen kohde, koska oppaamme kertoi paljon historiaa esimerkiksi muurien vaikutuksesta sodassa Neuvostoliittoa vastaan ja siitä, kuinka niitä oli rakennettu monta kertaa uudestaan. Kun olimme päässeet vanhaan kaupunkiin, ryhmämme hajaantui ja osa meistä pääsi tutustumaan Kirjailijaliiton tiloihin. Oppaamme kertoi Viron historiasta ja kirjallisuuden kehityksestä, ja hän luki meille myös muutaman runon. Kaikki kohteet olivat mielenkiintoa herättäviä, mutta koska aikaa oli niin rajallisesti, meiltä jäi myös paljon näkemättä.

Ensimmäisenä Tallinnan vanhassa kaupungissa tutustuimme Toompean mäkeen eli yläkaupunkiin. Rajallisen ajan vuoksi emme kuitenkaan menneet yläkaupunkiin suoraan vaan oppaamme kertoi meille siitä, kuinka se on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Tallinnan vanhakaupunki on keskiaikainen kaupunki, joka oli jakautunut ylä- ja alakaupunkiin. Aateliset ja vallanpitäjät asuttivat yläkaupunkia, ja alakaupungissa elivät kauppiaat, käsityöläiset ja normaali kansa. Tallinnan muurit oli rakennettu suojaamaan kaupunkia ulkopuolisilta hyökkäyksiltä. Sen jälkeen kävelimme Kaupungin muurin vierustaa kohti Olavisten kirkkoa. Olavisten kirkosta jatkoimme katuja pitkin Neuvostoliiton entisen päämajan ohi. Viro oli Neuvostoliiton alaisena vuosina 1940-1991, ja sinä aikana Tallinnaa ja muuta Viroa yritettiin venäläistää, mm. katujen nimet muutettiin venäjänkielisiksi. Myöhemmin Neuvostoliiton hajotessa katujen nimet palautettiin entiselleen. Jatkoimme matkaa pikk:n tietä, kohti Tallinnan tuomiokirkkoa ja sieltä kirjaliiton talolle.

Tallinnan matka oli hyvin mielenkiintoinen ja opettava matka. Opimme paljon uutta, yllättävää ja mielenkiintoista tietoa Tallinnan historiasta ja sen ajoista.

 

Leave a Reply

avatar
  Subscribe  
Notify of