Teksti: Sara Rautiainen 17F
Kuvat: Samu Ajalin
Kävimme Unesco-ryhmän kanssa 3.10. Tallinnassa Kloogan keskitysleirillä. Mukanamme oli opas, joka eli Kloogan keskitysleirin aikaan. Opas puhui huonosti suomea, joten matkassa mukana oli myös tulkki. Opas kertoi hieman holokaustista yleisesti, mutta keskittyi enemmän Kloogan keskitysleirin tapahtumiin.
Holokausti tarkoittaa kokonaan polttamista. Se oli saksalaisten suorittamaa juutalaisten murhaamista. Myös muita vähemmistöjä kuten kehitysvammaisia ja homoseksuaaleja tapettiin. Ensin juutalaisia eristettiin muusta kansasta esimerkiksi siten, että juutalaisten täytyi pitää tähteä rinnassaan. Myöhemmin juutalaisia alettiin surmata keskitysleireillä.
Klooga oli natsimiehityksen työleiri Virossa. Se avattiin syyskuussa 1943. Kloogan keskitysleirillä oli noin 2200 vankia ja he työskentelivät siellä esimerkiksi puusepänverstaissa sekä betonitehtaalla. Leirin vangit olivat pääosin Latviasta ja siellä oli paljon koulutettuja vankeja, kuten lääkäreitä ja runoilijoita. Vaikka saksalaiset johtivat leiriä, kuri ei ollut erityisen tiukka, koska vanginvartijat olivat virolaisia. Paikalliset halusivat auttaa vankeja ja vangit pääsivätkin vierailemaan paikallisissa taloissa metsätöitä tehdessään. Leiri tyhjennettiin vuonna 1944. Vain 87 vankia selvisi hengissä piilottelemalla ja noin 2000 vankia ammuttiin ja poltettiin. Puna-armeija lähestyi ja saksalaiset perääntyivät vuonna 1944 ja leiri päätettiin tuhota. Noin 300 vankia vietiin vietiin metsään muka “valmistelemaan evakuointia”. Osa heistä jo silloin tajusi, että ei ollut kyse evakuoinnista ja yritti paeta. Takaa-ajoon ei ollut aikaa. Vangit, jotka eivät onnistuneet pakenemaan vietiin puuparakkiin ja ammuttiin siellä. Sen jälkeen puuparakki sytytettiin tuleen. Kaikki eivät kuolleet ampumalla, joten jotkut paloivat elävältä. Ei ollut aikaa hautaamiseen, joten vankeja poltettiin pinoissa siten, että heidät laitettiin puutukkien väliin moneen kerrokseen. Tukit valeltiin bensiinillä ja sytytettiin palamaan ja palamisen jälkeen tuhkat leviteltiin. Vangit joutuivat itse pinoamaan tukit.
Eräs pieni poika Kloogan alueelta kertoo, että ilmassa oli raskasta rasvan hajua ja myöhemmin hän tajusi sen olevan palaneen ihmislihan hajua. Hän näki ruumiita makaamassa puupinoissa. Ihmisiä, jotka olivat yrittäneet paeta oli ammuttu.
Itse opas kertoi omia kokemuksiaan ja mielipiteitään Kloogan keskitysleirin ajalta ja Viron holokaustista näin: “Minä olin 6-vuotias, kun sota alkoi. Kaikki nämä kolmesta neljään vuoteen sodan aikana oli hirveää aikaa. Asuin silloin Tartossa, kun saksalaiset jo tulivat. 5. heinäkuuta 1941 matkustimme sieltä pois. Matkustimme Venäjälle ja alussa pysähdyimme kun saksalaiset lähestyivät Moskovaa ja meille sanottiin, että meidän pitää mennä Kirgisistaniin. Kaikki mitä näin lapsuudessa oli kiinnostavaa. Näin paljon, mutta muistan aina vain nälän tunteen. Holokausti on sellainen asia mitä ei ole ihmiskunnassa ennen ollut. Se on ihmisten hävittämistä teollisuuden keinoilla.
Virossa holokausti jaetaan 3 osaan. Ensimmäinen osa on se kun juutalaiset, jotka olivat Viron kansalaisia, tapettiin vuonna 1941. Heitä tapettiin 947. Toinen osa holokaustista alkoi 5. syyskuuta 1942 kun Euroopasta tuotiin juutalaisia. Ensimmäiset olivat Tšekkoslovakiasta. Raasikun asemalla vangit jaettiin ja 10% heistä eli vahvimmat miehet ja kauniimmat naiset vietiin Jägalan keskitysleirille. Loput 5000 juutalaista ja 500 mustalaista ammuttiin metsässä.
Lopuksi Klooga oli ensimmäinen leiri jossa voi nähdä mitä saksalaiset tekivät juutalaisille ja Moskovasta tuli toimittajia ja he kirjoittivat Kloogan tapahtumista. Juutalaisella yhteisöllä on säilynyt kaikki vankien nimet ja tänään heistä 8 on elossa ja nämä kaikki asuvat Israelissa.
