Vierailimme Tallinnan Unesco-matkallamme 2.10.2018 taidemuseo Kumun ylimmän kerroksen näyttelyssä, jossa oli virolaista taidetta vuosilta 1940-1991, jolloin Viro oli Neuvostoliiton vallan alla. Oppaamme selitti kattavasti näyttelyn kulkua, josta kerromme omin sanoin.
Ensin tutustuimme 1940-luvun jälkeisiin teoksiin, jotka meidän silmissämme muistuttivat enemmänkin mainoksia kuin taideteoksia. Teosten idea oli luoda positiivinen vaikutelma ihmisille, eli ne toimivat poliittisena propagandana.
Seuraavaksi saavuimme saliin, josta löytyi stalinistista taidetta sodan jälkeiseltä ajalta. Taiteen piti noudattaa tarkasti neuvosto-oppia. Sillä pyrittiin kuvaamaan asioita ylistävästi, kauniisti ja iloisesti sekä edistämään sosialismin ja kommunismin päämääriä. Sosialistisella realismilla kritisoitiin myös vihollisia eli Yhdysvaltoja sekä kapitalistisia maita. Esimerkiksi kuva, jossa näkyy silmien kantamattomiin kullankeltaista viljaa, viestii kaiken olevan mallillaan ja ruokaa riittävän kaikille. Todellisuudessa ihmiset näkivät nälkää, toisin kuin taulu meille näyttää.
Seuraavassa salissa oli esillä 1960-luvun tauluja, joilla pyrittiin rikkomaan realismin kahleet ja alettiin maalaamaan uudella tavalla. Tämä modernistinen tapa toi esille totuuden ja rikkoi aikaisemman propagandataiteen tuomia vaikutelmia maailmasta. Näille henkilöille, jotka alkoivat maalaamaan modernistiseen tapaan, voitiin määrätä lievä tuomio eli noin kymmenen vuoden vankeus.
70-80-luvuilla tuli uusia taidemuotoja, jotka eivät noudattaneet virallisia oppeja. Uusia suuntia virtasi lännestä, esimerkiksi fototaide, poptaide, surrealismi ja eksistentialismi. Yksi tunnettu surrealistinen teos on “isä aurinkoinen.”
Teksti ja kuvat: Mona af Forselles, Eveliina Kostian, Elina Lind ja Olivia Wright
