Minä ja harrastukseni: jääkiekko

TEKSTI: ÄI1-KURSSIN OPISKELIJA

Harrastukseni on jääkiekko, ja olen harrastanut sitä noin 11 vuotta. Pienestä pitäen olen rakastanut jäällä olemista ja pelaamista. Jääkiekossa minua aina ovat viehättäneet vauhti, kontakti ja maalit. Vaikka välillä harjoitukset ovat myöhään ja väsyttää eikä vain jaksaisi, niin silti on todella mukavaa, kun pääsee jäälle. Paras tunne jääkiekossa on se, kun voittaa jotain suurta. Itse olen voittanut Suomen mestaruuden kaksi kertaa.

Urheilijan näkökulmasta jääkiekko on todella hyvä harrastus. Siinä pysyy hyvässä kunnossa, kun on usein harjoituksia. Jääkiekko on joukkuelaji, joten siinä saa myös paljon hyviä ystäviä. Jääkiekko kehittää ihmistä todella paljon fyysisesti, mutta myös sosiaalinen puoli kehittyy, kun on paljon ihmisten kanssa. Se virkistää mieltä, kun pääsee koulutöitä pakoon ja pääsee tekemään sitä, mitä rakastaa. Välillä saattaa olla todella rankkoja hetkiä, esimerkiksi pudotuspelit ja kesäharjoitukset. Kesäharjoitusten aikana motivaatio saattaa laskea, kun ei ole jääharjoituksia tai pelejä. Silloin täytyy vain ajatella tulevaa kautta ja edellisen kauden voittoja.

Vanhemmat ovat suuressa vastuussa jääkiekkoa pelaavasta nuoresta. Heidän täytyy kustantaa nuoren varusteet, kuukausimaksut ja ruuat. Heidän vastuullaan on myös se, että nuori saa tarpeeksi lepoa ja käy koulua. Alkuvaiheessa vanhempien vastuu on suurempi, sillä mitä vanhemmaksi ja paremmaksi pelaajaksi nuori tulee, sitä enemmän hän itsenäistyy, ja joukkue kustantaa varusteet ja ehkä maksaa jopa palkkaa. Silloin kun joukkue maksaa pelaajan varusteet, on nuori todella hyvä pelaaja ja pelaa todella hyvässä joukkueessa. Kaikille pelaajille joukkueet eivät kuitenkaan voi maksaa varusteita, ja silloin vanhempien tai pelaajan itse tulee kustantaa varusteet. Jääkiekkovarusteet eivät ole mitään halpoja, ja mitä vanhemmaksi tullaan, sitä parempia varusteita tarvitaan, joten varusteiden maksaminen saattaa olla joillekin vanhemmille hankalaa, erityisesti jos on yksinhuoltaja. Tällöin saattaa nuoren harrastus loppua.

Ammattilaiseksi tähtäävän on harjoiteltava todella paljon, ja hänen tulee tarkkailla syömistään. Korkealla tasolla pelaavilla joukkueilla alkaa olemaan aamuharjoituksia yleensä noin 16-vuotiaille. Aamuharjoitukset saattavat olla rasittavia aikaisten herätysten takia, mutta ne ovat silti tarpeellisia ja kehittäviä. Aamuharjoitukset täytyy kuitenkin sovittaa pelaajien aikatauluihin siten, että edellisistä harjoituksista ehtii palautua ja saa tarpeeksi lepoa. Sellaisen pelaajan, joka haluaa ammattilaiseksi, täytyy harjoitella omalla ajalla erityisen paljon.

Jääkiekkoilijoilla on paljon pelimatkoja ympäri maata, ja ne ovat todella mukavia reissuja. 16-vuotiailla junioreilla pelejä on kaudessa noin 60-70 ja siihen lisäksi pudotuspelit. Puolet näistä peleistä on kotipelejä ja puolet vieraspelejä. Pelejä saattaa olla keskellä viikkoa, mutta yleensä ne ovat viikonloppuisin. Sellaisiin peleihin, joihin kestää ajaa yli tunti, mennään joukkueen kanssa linja-autolla tai pisimmille lentokoneella. Yleensä pelimatkat ovat viikonloppuisin, ja silloin pelataan kaksi peliä, jotka ovat kahta eri joukkuetta vastaan, ja pelit ovat toisiaan lähellä olevissa kaupungeissa.

Jääkiekko vaikuttaa kouluun ja vapaa-aikaan jonkin verran. Minulla ne sopeutuvat hyvin yhteen, ja pystyn hoitamaan koulun ja harrastuksen hyvin, mutta vapaa-aikaa ei ole paljoa. Vaikka väillä väsyttää todella paljon, niin silti teen läksyni. Muutaman kerran viikossa on harjoitukset niin aikaisin, että joudun menemään niihin suoraan koulusta enkä ehdi tehdä läksyjä heti koulun jälkeen, niin kuin yleensä teen. Aluksi hoidan koulun ja harrastuksen ja sen jälkeen katson, jääkö vapaa-aikaa, ja jos jää, niin yleensä tapaan kavereita. Lukiossa on tietenkin haastavampaa kuin yläasteella, sillä nyt joutuu lukemaan enemmän. Yleensä pitkillä pelimatkoilla otan kirjat mukaan ja teen koulutehtäviä. Silloin saan tehtyä itselleni vapaa-aikaa, kun ei tarvitse enää matkan jälkeen tehdä tehtäviä. Nyt kun olen Helsingissä lukiossa ja asun Keravalla, niin en näe keravalaisia ystäviäni enää niin paljoa, mutta onneksi viikonloppuisin on yleensä aikaa, ja silloin yritän olla Keravalla mahdollisimman paljon.

Rakastan harrastustani erittäin paljon ja haluaisin olla koko elämäni jääkiekon parissa. Täytyy kuitenkin muistaa, että on paljon muitakin asioita, kuten perhe, koulu ja ystävät. Välillä täytyy myös levätä ja tehdä jotakin muuta. Vanhempia pitää muistaa kunnioittaa, sillä he kustantavat harrastuksen, ja täytyy miettiä, kuinka paljon he kuluttavat aikaa minuun. Vaikka harrastukseni on todella tärkeä minulle, niin silti koulu on aina tärkein, sillä ikinä ei tiedä, loukkaantuuko niin pahasti, ettei pysty enää jatkamaan.

Aihe(et): Ei kategoriaa Avainsanat: , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *